Toivo Markku syntyi 1929 Viipurissa ja kuoli 1984 Lahdessa. Hänellä oli vaimo Raija ja kolme lasta. Pirjosta tuli opettaja, Seposta tuli arkkitehti ja Reijosta teollinen muotoilija.

Toivo Markun suuri taidefilosofinen idea kiteytyi erino´maisesti hänen viimeiseksi yhteisesiintymiseksi jääneessä, Lahden taidemuseon luontoa kuvaavien taiteilijoiden kanssa LUONNOLLISESTI-näyttelyssä 1982 julkaisemaansa pamflettiin, jonka hän kirjoitti jo vuonna 1970. Teksti on nykyään vielä entistä ajankohtaisempi  ja puhutteleva sisällöltään:

 LUONNOLLISESTI                                                                                                                               Taiteen rikkaus on sen moni-ilmeisyydessä. Taide on kautta aikojen ammentanut vaikutteita ja aiheita luonnosta. Ympäristömme teknillistyessä nykyihminen on etääntynyt luonnosta, hän ei osaa vaatia kauneutta ympäristöltään. Ihmisen ja ympäristön luontainen vuoropuhelu on vaientumassa. Ihminen ei tunnu enää ymmärtävän luontoa ja sen herkästi haavoittuvia järjestelmiä. Hän ei hyväksy luontoa toimintojaan mitoittavana tekijänä. Nykyihminen ei osaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tämä on eräs aikamme vaarallisista ilmiöistä.                          Taiteen tulee ilmentää aikaa, jossa sitä tehdään. Maalaukseni ovat kannanotto tänään kauniin alkuperäisen luonnon puolesta, jotta huomennakin voisimme nauttia siitä. Ihminen on aina tarvinnut ja tulee aina tarvitsemaan luontoa voidakseen elää. Nykyään meidän on suojeltava luontoa, jotta se voisi kukoistaa. Tähän tehtävään tarvittaisiin myös koko taiteilijakuntaa. Puheista luonnon ja ympäristön puolesta olisi päästävä tekoihin. Luonnon ja ympäristön tuhoutuminen ei ole abstraktio vaan jokapäiväistä todellisuutta.                                                                             Toivo Markku, Lahti 1970

Toinen Toivo Markulle tärkeä filosofinen kysymys oli, että taiteen pitää mennä sinne, missä ihmiset päivittäin liikkuvat. Taiteen tehtävänä on inhimillistää elämää, herättää ajatuksia ja nostaa tunteita. Ihmisen pitäisi suorastaan "kompastua" päivittäin taiteeseen. Siksi hän vei aina mukanaan näyttelyn  mennessään silmä- tai reumasairaalaan saamaan hoitoja. Samoin mennessään Lappiin maalaamaan hänellä oli edellisen matkan tuotoksia näyttelyn verran mukanaan.  Näyttelyt pankkien, hotellien, virastojen auloissa olivat hänelle tärkeitä taiteen jokapäiväisen nauttimisen mahdollistajia.

Kolmas Toivo Markulle tärkeä asia taiteessa oli huoli nuorten taiteolijoiden asemasta taiteen tekijöinä. Hän perusti 1983 poikkitaiteellisen Nuoren Taiteen Tuki ry:n nuoria taiteilijoita auttamaan ja tukemaan. Yhdistyksen tärkeä viesti oli, että erityisesti julkiset organisaatiot hankkisivat  taide- teoksia nuorilta taitelijoilta. Taiteella pitäisi nuoren taiteilijankin voida elää.